Kultainen ympyrä (Gullni hringurinn) on päivän ohjelma, eli Þingvellir, Gullfoss ja Strokkur.
Þingvellir on alue jossa kaksi mannerlaattaa kohtaavat toisensa, railo kasvaa noin sentin verran vuodessa ja on geologisessa mielessä hyvin kiinnostava ilmiö. Lasten silmissä siellä on vähän kallioseinämää, rappuja ja hienot näkymät. Historiallisessa mielessä myös kiinnostava koska täällä pidettiin tuhat vuotta sitten käräjät. Sinne pääsee joko isolta pysäköintialueelta jolloin lähestyy alhaalta, tai sitten vierailukeskuksesta missä on niukemmin vapaita paikkoja.
Monessa paikassa löytää "makkaroiksi" jähmettynyttä lavaa ja lasten mielestä ehkä parasta antia. Liikkuminen on rajoitettu ja siellä saakin varoa selfistickien varassa liikkuvia, he eivät katse eteensä vaan liikkuvat kuvaten itsensä ja katsoen maailma puhelinten läpi. Jos aika on rajallinen tämän voi jättää väliin.
Kiinnostavampi luonnonilmiö on geysir, Strokkur on tämä suurimmaksi nimetty mutta alueella on pienempi geysir ja monta kiehuvaa lätäkköä. Monet turistit ovat uhmanneet kieltoja ja saaneet palovammoja joten kannattaa tosiaan pysyä narujen oikealla puolella. Geysiristä roiskuva vesi on suurimmaksi osaksi kylmää, purske ei johdu kiehuvasta vedestä vaan höyrystä.
Vesi kiehuu höyryksi eri lämpötilassa riippuen ilmanpaineesta, ja sen takia on olemassa painekattiloita. Mitä suurempi paine, sitä alhaisemmassa lämpötilassa vesi höyrystyy ja vaatii enemmän tilaa. Mitä syvemmällä, sitä korkeampi lämpötilan on oltava jotta vesi kiehuu. Kun lämpötila 300 metrin syvyydessä nousee niin että pieni kupla hörystyy, paine alenee tässä kuplassa ja osa ympäröivästä vedestä höyrystyy myös. Ketjureaktio muodostuu kun yhä suurempi määrä vedestä höyrystyy ja tämä paine pakottaa kaiken veden pois tästä railosta. Näemme tämän geysirin purkautumisena, kuumin vesi jää purkaumatta, lähempänä pintaa oleva kylmempi vesi nouse taivaisiin. Vesi valuu takaisin syvään railoon, kuumenee ja sykli jatkuu, geysir purkautuu 5-6 minuutin välein.
Tie jatkuu tavallisena tienä ja tarkoituksemme oli käydä F-tiellä, päällystetyltä tieltä käännyimme huonelle "mökkitielle" ja parin kilometrin jälkeen meidän olisi pitänyt ylittää oja. Vettä siinä oli kuitenkin aika paljon ja mielestäni vakuutusehdoissa ei tällaista olisi korvattu ja emme sitten jatkaneet.
Ajoimme 36-tietä etelärannikkoa päin ja olimme menossa katsomaan Kerið-kraateria. Tämä oli ensimmäinen kerta kun olisimme joutuneet maksamaan sisäänpääsymaksuja, ja koska käteistä meillä ei ollut riittävästi päätimme jatkaa. Sellfossin risteyksen lähellä pysähdyimme katsomaan hevosia ja viivyimme siinä aika kauan.
Piipahdimme Eyrarbakissa, pikkupaikkakunnista rumimmasta päästä eikä vankila sitä muuttanut. Kävimme rannalla kävelyllä ja löysimme yhtä sun toista...