Päätimme lähteä tänään valassafarille koska hienot säät jatkuivat. Husavikissä oli useampi kyyditsijä ja valinta perustui lähtöajan mukaan. Muita vaihtoehtoja olisi ollut RIB-pikavene ja vanha puinen pursialus. Tämä kolmen tunnin retki maksoi noin 80€/nuppi ja satamassa syödyt Fish n' Chips:t taisivat olla reissun kalleimmat safkat. Nälissään ei kukaan valita.
Husavikin satama
Kesti noin tunnin verran tulla toiselle puolelle rantaa missä valaat oleskelivat, ja kippareilla oli tiedossa mihin suunnistaa. Hyvin harvoin he palaavat retkiltä näkemättä yhtään valasta ja tarjoavat siinä tapauksessa maksuttoman uusintakierroksen. Perille päästyämme kiersimme hiljakseen tunnin verran ja koko sen ajan näimme näitä kymmenisen metrin pituisia nisäkkäitä.
Lokit näkevät samat kalaparvet kuin valaatkin ja sen perusteella kipparit tietävät missä valaat liikkuvat. Pääni en pane pantiksi mutta luulin että tosi läheltä uiva möhkäle tönäisi kevyesti laivan runkoa. RIB-veneillä liikkuneet olivat koko ajan tosi lähellä, joissakin kuvissa olivat päässeet jopa koskettelemaan valaita.
Paluumatkalla tarjottiin lämmintä kaakaota ja pullaa, lainahaalareissa ei paleltu kertaakaan. Taustalla näkyvä purjealus ohitti meidät aika nopeasti ja valitsisin varmaan sen tämän kalastusveneen sijaan jos menisin uudestaan. Valaita näimme melkein kyllästymiseen asti joten ihan hyvin sijoitetut rahat.
Päätimme paluumatkalla mökille pitää lyhyen pissatauon mutta meiltähän kaikki karkaa aina käsistä. Totta kai meidän piti selvittää minkälainen näkymä rinteeltä näkyi ja olihan se aivan mahtava. 400 metristä noustiin 600 metriin ja pojat rupesivat siellä kuvaamaan matskua räppivideoitaan varten ja me muut emme sitten tehneet paljon mitään. Nautittiin vaan.
Mökille ei ollut kovin pitkä matka ja tonnikalapastan jälkeen lähdimme keskimmäisen pojan kanssa lenkille tutustumaan Akureyriin. Loppuilta kului kylpytynnyrissä viinilasi kädessä ihan kivasti, auringonlaskua ihmetellessä.
